Oulun työväen sikariseura

Tapahtumia > Humipolis: Väärennöksiä ja vääntyneitä humidoreja

Kevätaurinko tunkeutui takaraivooni asti. Siellä oli ruuhkaa. Entuudestaan siellä jyskytti jo edellisilta. Ja sitä edellinen, ja sitä edellinen. Mutta olimme saaneet keikan selvittää Oulun ravintoloiden humidorien kosteuden ja valikoiman, ja "miehen täytyy tehdä, mitä miehen täytyy". Herrajumala, kuinka alas sitä voi apulaistarkastaja vajota. Ainoa asia mikä mikä minua tällä hetkellä todella kiinnosti, oli kurkkuni kosteus.

Pomoni, tarkastaja "Arpikurkku" Konttajärvi oli ilmoittanut ensimmäiseksi kohteeksemme St Michael -nimisen ravintolan. Mitä vikaa on suomenkielisissä baarien nimissä? Eihän kukaan oululainen, ihmisistä puhumattakaan, osaa edes lausua baarin nimeä! Varmaan ovat keksineet sille jonkun "kivan" oululaisen kutsumanimen, mutta varjelkoot minua edes siltä. Matka ensimmäiseen kohteeseen taittui astronautin polvin. Olin paikalla sovittuun aikaan klo 15:00. Kello 15:05 tarkastaja soitti ja sanoi myöhästyvänsä: "Olen hiihtelemässä".
Suksikoon minun puolestani vaikka ..ttuun.


Tarkastaja Konttajärvi sekä apuri Haikonen. "Poika, poika!" »

Alla täysin varusteltu humimobile. Sytytystä varten seetripuuviilut, sytytettäväksi Toscano Extra Vecchio - sikari sekä työkalu. Lisävarusteina heijastimet polkimissa ja ohjaustangossa sekä pyörät.

Miehemme ajavat rikospaikalle pillit soiden ja renkaat vinkuen. "On vihjailtu, että siellä on poltettu kuivia sikareita!"
«Tarkastaja ihmettelee virkaveljiensä modernia liikkumisvälinettä - motorisoitua polkupyörää.

Tarkastajan saavuttua vihdoin paikalle klo 16:06 aloitimme kurjan tehtävämme. Ensi töikseen tarkastaja lainasi minulle kynän, joka näytti niin arvokkaalta että sille olisi pitänyt ottaa vakuutus. Se olisikin pitänyt tehdä, sillä se lopetti viisaasti toimintansa jo muutaman kirjoitetun sanan jälkeen.

St Michael

Baarin humidori oli sijoitettu sivuseinälle, ruokahalua herättävästi näkyville. Pimeähköstä sijainnista johtuen humidori oli kuitenkin yllättävän vaikea havaita. Sikariseuran absoluuttinen (sponsored by Biltema) digitaalinen kosteusmittari kertoi humidorin kosteusprosentiksi liki ihanteeliset 68%. Tosin täytyy ihmetellä, miksi kuivasikareita säilytetään humidorissa? Valikoima oli monipuolinen ja jokaiseen kukkaroon sopiva, Cohiboista Meester Henkeihin. Hintahaitari soi eurosta 40 euroon. Sikareita menee myyjän mukaan muutamia päivässä.

Sikareiden polttopaikkana St Michael ei ole rauhallisimpia, mutta kyllä sielläkin savut vetää. Juomapuoli baarissa on kohdallaan, eli jokaiselle sikarille löytyy kyllä kyydittäjä.

Tarkastaja tähdestään tarkkana St Michaelissa.
Otto K.

Musiikki pauhaa ja paikka tuntuu ensi alkuun soveltuvan paremmin pikkusikareille ja - viiksille (sairasta. Todella sairasta, lopettakaa tämä irstailu! Ei kai kukaan todella polta pikkusikareita ja omaa viiksiä. Lat. Huom). Kahvilamainen interiööri ilman pönötyssohvia. Listalta löytyy sikarille mm. portviiniä. Humidori löytyy näyttävästi asiakaspuolelta. Humidori sisältää Monte Cristoja, Cohibaa ym. laatutuotteita. Humidorin kosteus oli 80% eli kenties pikkuisen liiankin kostea.
"Mutta kosteus on aina sallittava" totesi tarkastaja kuivasti, rykiessään kuivaa kurkkuaan ja luodessaan kaihoisia katseitaan naapuripöydän tarjottimiin.


«Tarkastaja keskittyy olennaiseen. Salaperäinen tummaverikkö kalpenee tähtien tuikkeessa.

Baarista löytyy Brasilia-merkkinen espressokone ja mylly. Apurin täytyy kuitenkin ihmetellä, miksi myllyyn jauhetaan iso määrä kahvia etukäteen. Jopa tarkastajat tietävät, että kahvi menettää parhaat arominsa nopeasti jauhamisen jälkeen. Mikä siinä on, että laitteet ovat kalliita ja huippuluokkaa, mutta niitä käytetään väärin! Ei maksaisi paljoa tehdä hyvillä välineillä niiden arvoista espressoa.

"Olemme edelleenkin täsmällisesti tunnin myöhässä", totesi tarkastaja "Kylmäkurkku". Ennakkoluulottomasti suunnistimme eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta. Meitä ei hirvittänyt edes tieto, että paikkassa ei ollut tarjoilua. Olimme aikeissa ottaa aikataulua kiinni.

Stockmann

Juomaa eli ei, Oulun laajin sikarivalikoima avautui eteemme. Paikassa oli kaksi humidoria. Pienempi humidori kostutti mittaria 66%:n verran. Isompi kaappi sai mittarin kuivahtamaan 60%:iin.
Dominikaanit olivat hyvin edustettuina. Hintatasoa kuvastanee Cohiban robusto 25,90€, siglo VI 43,06€ ja siglo II 17,90€ eli hinnat ovat jonkin verran ravintoloita edukkaampia. Mutta tässä vaiheessa tarkastaja "Märkäkurkku" sanoi: "Tarkastajaa alkaa pikku hiljaa kusettamaan", joten sirryimme seuraavaan kohteeseen, missä oli tiedossa WC - ja tarjoilua.
Stockan humidorissa kaikki hyvin.
Kulma

Musiikki soi lujaa astuessamme sisään. Mukavan oloinen paikka, joskaan ei ensimmäinen mihin tulisin sikarille. "Hyvän näköistä oikealla", toteaa tarkastaja paikan lihavalikoimasta.
Mutta me olimme kiinnostuneita sikareista.

Paikan humidori oli päällisin puolin näyttävä. Mutta: humidorin ovet ovat kosteuseroista johtuen vääntyneet! Tuotteet ovat käytännöllisesti katsoen kuivuneet pilalle! Rikos, katastrofi, paniikki ja hätäpaska.
Pettämättömän kosteusmittarimme mukaan kaappi hönkii ainostaan 40% kosteuden. Alkaa janottamaan jo pelkkä ajatus moisesta kuivuudesta, eivätkä tarkastajan kuivat vitsit vanhanpiian pilpakan kosteusteudesta nosta tunnelmaa lainkaan.
Tämä on vakava asia. Kaikki pidätetään.
"Ei prkl pojat. Tälle on tehtävä jotain.", totesi tarkastaja.

Sikarivalikoima on vain korea mausoleumi jostain joka joskus oli jotain, mutta joka nyt on vain kuivaa muistoa, tomua ja tuhkaa menneestä loistosta: Vegas Robaino Unicos, Sancho Panza, Joya de Nigaragua. Hinnat paikassa olivat suhteellisen

Ja hän otti lekan ja soitti tarkastajan synkkää sävelmää.
edukkaat eli Cohiban robusto 32€, Macanudo Ascot Maduro 5,50€ ja Romeo ja Juliet nro 3 16€. Paikan motto oli sikareiden suhteen lojaali: sikareita myytiin omakustannehintaan eli ne on tarkoitettu oheistuotteeksi juomien kyytipojaksi. Kannatettava periaate, mutta kyllä niiden silti pitää olla kuranttia tavaraa!

Tarkastaja toipui kriittisestä tilanteesta nopeasti. Vähän levoton ja äänekäs paikka aficionadolle, mutta kelpaa oululaisille.




«Kyltissä tarjottiin kahvia, vaikka se ei koskaan ollut niitä paikkoja mihin kukaan olisi mennyt juomaan kahvia.

Troijan kebab

Olimme saaneet vihiä vasikka Koskelalta, että myös täällä myydään sikareita. Astuessani sisään tarkastajan perässä silmälasini menivät huuruun, eivätkä pelkästään sisätilan lämmöstä. Paikka haisi eltaantuneelle rasvalle. En olisi huomannut sitä muuten, mutta Oulussa oli poikkeuksellisen kova pakkanen, mikä teki ulkoilmasta lähes hajuttoman.

Tarkastaja "Suolakurkun" ehdotuksesta päätimme syödä samalla paikan kuuluisaa sinistä lihaa. Päivän kiinteä ravinto. Aloin tekemään muistiinpanojani tarkastajan sanelun mukaan Stockmannilta varastamallani kynällä. "Poika poika, sinä alat oppia", totesi tarkastaja tyytyväisenä, tyynnytellen orastavaa huonoa omatuntoani kynän suhteen.
Troijan kuuluisaa sinistä lihaa ja atmosfääriä.

Paikan sikarit eivät olleet humidorissa, vaan jonkilaisessa avoimessa hyllykössä, sulassa sovussa pölyn ja rasvan kanssa. Katsokaa vain lietenne taakse, niin tiedätte mistä puhun. Tarjolla olevat pötkylät olivat epämääräisen näköisiä,
domikaaneiksi itseään väittäviä tuotteita. Sikarilaatikoiden pohjat olivat pahvista, mikä vihjaisi vahvasti väärennöksiin. Myynnissä oli mm. Don Aban Churchill 11,50 ja Flor de Curago -sikareita. Paikan sikareita ja syötävää voi suositella ainoastaan seikkalunhaluisille hölmöille, joita tässä kurjassa kaupungissa riittää. Oulu on lähellä merta, muttei riittävän lähellä - sen alla.
Tarkastaja kohtaa kuivempansa: sikarit jotka eivät ole lainkaan humidorissa vaan paremminkin humordorissa.

Uleåborg

Paikan etninen kirjoitusasu tuo virkistävän poikkeuksen kaupunkiin, jossa kaupunginosien niminä on mm. Hönttämäki, Hintta jne. Paikka on pääasiassa ruokaravintola. Alakerrasta löytyy kuitenkin sikareiden tuprutteluun sopiva pikku nurkkaus baareineen ja humidoreineen. Paikan humidorin kosteus oli 68% eli liki ihanteellinen. Paikasta löytyivät myös leikkuri sekä pitkät tikut sikarien sytyttämistä varten.

Sikarivalikoima oli ohuehko, lähinnä panatelas-kokoa olevia sikareita. Lisäksi humidorista löytyi myös pakolliset kuivasikarit, mutta ei niistä sen enempää. Piano-sikari maksoi 1,50€, Cohiba siglo II 22€, Rafael Gonzales 6,80€, Monte Christo V 12,60€ ja Hoyo de Nigaragua Robusto 11€. Valikoimassa oli myös muutamia dominikaaneja.

Uleåborgissa oli mylly - tietenkin täynnä valmiiksi jauhettua. Tämä teknologiaan rähmällään oleva kaupunki rakastaa koneitaan, vaikkei ymmärräkään miksi niitä käytetään. Voi perkele milloin nämä höyrypäät oppivat, että niillä koneilla on tarkoitus tehdä jotain eikä vain surista.

Paikan interiööri oli miellyttävän leppoisa "ruuan päälle sikarit, vähän huikkaa ja

Uleåborgissa vasikka Koskela puhui - muilla oli sikarit suussa.
seurustelua", franksinatroineen ja nahkasohvineen. Paikan leppeässä ilmapiirissä tarkastaja Konttajärvi lypsi vasikka Koskelalta kaikki tiedot dominikaanisikareista. Lähtiessämme Uleåborgista tarkastaja "Kuivakurkku" totesi monimerkitykselliseen tyyliinsä: "kälyinen". Eikä hän puhunut paikasta.

Seurahuone

Työväen sikariseuran tarkastusryhmä asteli valkoisen Oulun sydämeen Seurahuoneelle sekavin tuntein. Tarkastusryhmää tervehti tuiki harvinainen ilmiö, joka ei ole niin pahaenteinen kuin liian usein luullaan - hiljaisuus.
Valkoisessa Oulussa sykki siis hiljainen punainen sydän. Sikarinpolttaja nauttii hiljaisuudesta, keskittyneisyydestä ja hartaudesta. Jos vain kirkoissa olisi mukavammat penkit ja siellä saisi polttaa...

Seurahuoneen sikarisalonki on tilava ja mukava, vaikka OTS toki paheksuukin paikan tervaporvarillista pönötysmeininkiä periaatteen vuoksi. Salongissa oli selkärangattomille sikarinpolttajille soveltuvat ulkoiset tukirangat, eli mukavat isot tuolit ja sohvat. Tuolit painoivat enemmän kuin tarkastajan omatunto maanantaiaamuna. Henkilökunta oli kehitysmielistä ja kuunteli auliisti tarkastaja "Kultakurkun" oudon asiallista kommentointia.

Seurahuoneesta voisi tulla helposti Oulun työväen sikariseuran Kreml, kunhan sikarisalongin kuvat vain vaihdettaisiin (senkin ikonoklastin irvikuva! Lat. huom).

"Haiskahtaa viiksiltä".
Paikassa oli iso humidori, jossa tuotteet olivat
hyvin esillä hintoineen. Valikoima noudatteli melko uskolllisesti Alhon ja Ehrnrootin kirjan 101 sikaria top 15 -valikoimaa. Valikoimissa oli myös kiitettävästi kuubalaisia ns. kakkosmerkkejä, kuten El Rey del Mundo ja Hoyo de Monterey. Hintataso oli suomalainen: Cohiba Esplendidos 60€ ja Cohiba robusto 30€. Paikasta löytyy myös Chimay Bleau -olutta edulliseen 5,80€ hintaan (Helv... Leskisessähän se maksaa 7€, tai jotain... Lat. huom.).

Se, miksi seuraava muistiinpanoni koskee tarkastajan baarineidille osoittamaa lausahdusta "toivottavasti se nousee vielä", on tyystin hämärän peitossa. Oliko puhe työväenaatteesta vaiko elintasosta?

«Apulaistarkastaja muistelee varhais- lapsuuttaan ja miettii, tilannetta simuloiden, miltä olisi voinut tuntua jos äiti olisi polttanut sikaria.


Leskinen

Tarkastusryhmä huumattiin matkalla Leskiseen, sillä tämän jälkeen muistiinpanot ovat yhä kryptisempiä ja monimerkityksellisempiä - jopa sekavia. Me pidätämme vielä sinut, senkin katala huumaaja!

Lauantaisin sikarinpolttaja saapuu Leskiseen vasta nauttimaan toista sikariaan ja noin kolmatta juomaansa. Alkuiltaisin, arkisin ja sunnuntaisin paikka on kuitenkin miellyttävä myös ensisavujen puhaltelulle.

Paikan juomavalikoima sikarien kyydittäjäksi on laaja. Varsinkin olutvalikoima on Oluthuone Leskisessä mainio (ks. suuri suomalainen sikari- ja olutvertailu).

"Poika! Kumpi meistä on
tarkastaja, häh!?". »

Leskisen sikarivalikoima on suppea, mutta kaikille sikari-ihmisille löytyy kuitenkin jotakin.". Hoyo de Nigaragua Robusto 11,40€, Piano 1€, Partagas D4 26€, Trinidad Reys (kokeile!) sekä laatutietoisille Cohiban Ed. limitado (en muista hintaa). Jopa 45:n väelle löytyy omat rakkaat karvaperseiset kuivasikarit.

Paikan espresso on laihaa, napeista tehtyä. Calvados-lasi kourassa istuvalle huumatulle lahjomattomalle ("ei maksanut muuten yhtään mitään" ) apulaistarkastajalle ihan juotavaa sikarin kyydittäjää. "Hankkikaa mylly", uhoaa tarkastaja ja pidättää pari epäilyttävän näköistä henkilöä.

"Teidät on pidätetty. Keksimme kyllä vielä syynkin siihen",
totesi tarkastaja "Herkkukurkku" charmanttiin tyyliinsä.

Leskisessä on hyvä palvelu ja vahva asiantuntemus sikariasioissa - ainoana Oulussa. "Kosteus on kohdallaan myös humidorissa", totesikin tarkastaja "Merenkurkku".

Tarkastaja ihmettelee "leijailevaa" tupakka-askia. »


"Mitäs, mitäs... Ovatko nämä työ- vai vapaa-aikaan?", tivasi apulaistarkastaja Leskisen sikarivastaavalta. Päätelkää ilmeestä...



Lähetä postia Oulun työväen sikariseuralle »